The only time goodbye is paniful...

When you know, that you will never say hello again.


Meillä oli aluksi kieltämättä hankalaa, mutta kun aloin tunteamaan sinua paremmin, aloin pikkuhiljaa luottamaan sinuun ja sinä minuun.

minun ihan ensimmäinen kuvani sinusta.

Sinä osasit näyttää sen, jos jokin asia ei miellyttänyt sinua ja palkitsit moninkertaisesti, jos osasin
pyytää oikein.

Kerta kerran jälkeen, suhteemme lujittui ja uskalsin pyytää sinulta enemmän ja myös huomauttaa, jos et kuunnellut tai tehnyt pyydetyä asiaa.

Jonkin ajan kuluttua, aloin miettimään että jos voisin alkaa kisaamaan sinulla. Ajatus houkutti, mutta en ikävä kyllä päässyt kanssa niin pitkälle...

Kurkkua kuristaa, silmät vettyvät, voimat katoavat.

Tunnen olevani täysin eksyksissä, ilman sinua.

Miten tästä eteenpäin jaksan? sitä tiedä en...

En osaannut kuvitella elämääni ilman sinua. ja yht'äkkiä aiavn varoittamatta, olitkin poissa.

Mutta vaikka tuska on vasta nyt, alkanut hiljalleen turtumaan ja hengittäminen ei ole enään niin tuskallista, tiedän että kipu on aina läsnä. Sydän on vain puutunut siihen.


Mutta tiedän myös sen, että kun aikaa on kulunut tarpeeksi, niin kipu muutuu kaihoisaksi ja kauniiksi, kaipuuksi. Kipu ei ole ikuista.