My soulmate, my best friend.

Moni ei-hevosihminen on varmasti miettinyt, mikä siinä hevosessa meitä hevosihmisiä oikein viehättää? Miten yksi nelijalkainen, märkäturpainen eläin voi olla joskus jopa parempaa seuraa kuin ihmiset? Mikä hevosessa on se, mikä saa minut jäämään tallille koko päiväksi?

Edellisiin, ja moniin muihinkin kysymyksiin olen usein saanut vastata.No, jos mietitään nämä kysymykset uudestaan, näin ystävänpäivä -viikon kunniaksi.

Mikä Paulissa minua oikein viehättää?

No, ensinnäkin Paulin luonne. Se on vaan niin ihanan ihmisrakas. Se tykkää olla lähellä hellittävänä/helliä ihmistä takaisin. Sitten on se ponin aina ystävällinen ilme. Pauli on aina hyvällä tuulella ja jo pelkästään sen näkeminen piristää.

No miksi sitten poni on joskus parempaa seuraa kuin ihmiset?

Pauli, kuten kaikki hevoset ja ponit ovat hyviä kuuntelemaan, eivätkä juoruille. Paulille olen monet sydäntä painavat asiat purkanut, kyyneleitä sen pehmeään karvaan itkenyt, tai istunut sen tarhassa ja boksissa ja vain ollut ja nauttinut kahdenkeskisestä ajasta sen kanssa.

Mikä Paulissa on se, mikä saa minut viihtymään tallilla? 

Ponin piristävä olemus ja pusuja jakelevat ja hamuilevat samettihuulet. Ja se, että poni ottaa minut aina yhtä iloisena vastaan. Ja saa usein minut myös hyvälle tuulelle. 

Mikä sitten tekee Paulista minun parhaan ystäväni? Kaikki nuo ja monet muut ominaisuudet, tekevät ponista täydellisen ystävän, minun sielunkumppanin.💓

Ei tästä oikein tullut sellaista postausta, mitä aluksi suunnittelin. No, pääasia että sain edes vähän, ajatuksia paperille.

Toivottavasti tykkäsitte. Kommentti kommentista ja lukija lukijasta. 

Tulossa vielä kuvapostaus minun ystävänpäivästäni tallilla. :)