Kuten otsikko sanoo, eilen kävin tämän vuoden viimeisella tunnilla. Tapasin myös Liisin entiset omistajat. Matildan ja Elinan. Molemmat tytöt olivat kivoja. Ja he pääsivät myös osallistumaan, tallipuuhiin auttamalla minua laittamaan hevose ja ponipojan valmiiksi irtojuoksutukseen.

En pääsyt näkemään kuin Nooran juoksutuksen mutta ei se mitään, pääaasia että näin edes sen.ja sain parit kuvat. tässä on osa minun, osa Elinan ottamia kuvia.

Huomaisitte varmaan pelkästään jo laadustakin että mitkä ovat minun ja mitkä Elinan. :) Mutta mä nyt laitan niihin joko tapauksessa että kuka otti minkäkin kuvan.

1 (c) Elina

2 (c) Elina

3 (c) Elina

4 (c) Elina

5 (c) Elina

6 (c) Elina

Tästä eteenpäin irtojuksutus kuva (c) minä.

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

Sitten kun kello oli 14:17 aloin laittamaan Itseäni kuntoon ja sitten Nooraa. Norppa oli ilahduttavan hyvällä päällä, kun laitoin sitä kuntoon. Pari kertaa jouduin keskustelemaan käytöstavoista, mutta muuten tamma oli ihan kivasti.

Kaikki kuvst tästä lähtien (c) Elina./ Matsku.

1

2

3

Mneesissa tiukensin vyötä, ensin maasta käsin ja sitten kiipesin satulaan, kiristäen vyötä vielä selästä käsin ja mittasin jalkkkarit sopiviksi.

Teimme ensin kolmikaarista kiemuraa ja suoralla uralla teimme pohkeenväistöä käynnissä. Parin käyntikierroksen jälkeen teimme saman ravissa. Aluksi menin ilman raippaa, mutta lopulta kun ravi ei tahtonut pysyä yllä, niin valkku pyysi mulle raipan, joten sen kanssa sitten mentiin koko tunti, mutta ihan hyvä vaan.

4

5

Sitten vaihdoimme suutaa ja jakaanuimme kahdelle raviympyrälle, jossa Norppis kokeili mun hermoja jumittamala ja peruuttamalla, mutta san oin aikas tiukasti et nyt menet eteen niin se antoi periksi ja liikkui lopputunnin ilman ongelmia.

6

7

Seuraavaksi jatkoimme uraa, siirryimme käyntiin ja vaihdoimme täyskaarrolla suunnan ja aloimme tekemään pohkeenväistöä C:stä oikealle kohti ura ja uralla sai nostaa joko laukan tai ravin ja jatkaa seuraava pitkä sivu.

Sitten jatkoimme uralla, niin että teimmo joko avoa tai sulkua, ensin käynnissä sitten ravissa. Mun kohdalla se ei taas sujunnut ollenkaan, koska en ollut tehnyt avoja tai sulkuja pitkäään aikaan, joten meno oli myös sen näköistä. Lopuksi vielä laukkasimme uralla 2 kerrallaan molempiin suuntiin

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

19

Mitäs piditte tästä postauksesta? Löytyyikö lempikuvia? ja anteeksi osan kuvien keltaisuus. ^ ^ Mutta Norppis oli super. :)

Ensi viikoon ja vuoteen 2016!

p.s Minkälaisia postauksia haluaisitte ensi vuonna? minkä postauksen haluaisitte aloittavan ensi vuoden? Toiveita saa heittää! :) kommentti kommentista, lukija lukijasta.

ja lohtu on mulle, että siellä on kaikki sulle...

27.5 2015.

Viimeinen ratsastus.

Kyllä, tänä päivänä kävin tietämättäni, viimeisen kerran selässäni. Treenit menivät paremmin kuin koskaan, ehkä niin oli tarkoituskin, ettei minulle jäisi paha mieli tunnin jälkeen kun lähdit luotani... 


Alkutunnista tein paljon voltteja käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin, taivuttaen huolella. Seuraavaksi tein pääty-ympyrät molempiin suuntiin. Sitten aloin tekemään sekä pääty-että keskiympyröitä ravissa. 

Ravailun jälkeen, annoin sinun kävellä hetken ja siirryin pääty-ympyrälle, ja aloin tehdä ravi- käynti siirtymiä, vasemalle jotka eivät tahtoneet oikein aluksi onnista... mutta lopulta ne alkoivat sujua, tein ne myös toiseen suuntaan.

Lopuksi tein saman laukassa, nekään eivät tahtoneet onnistua, mutta parin yrityksen jälkeen ne alkoivta myös sujua. Tein myös pari tervehdykseen tuloharjoituksia ravi- käyntisiirtymiä.  Loppuravit ravailin, kahdeksikolla. :)



Kun olin sitten oman tuntini, jälkeen katsomassa ja kuvaamassa 2 kaverin ratsastusta kentällä, niin Tia huomasi että olit makuulla, kyljelläsi. No ei reagoitu, koska luulimme sinun olevain vain väsynyt tunnista ja päivän kuumuudesta... :(
Sitten huomatiin, että et pääsyt ylös, vaikka yrittkin kovasti. Luulimme että sinulla oli jokin loimiremmi jalkojesi ympärillä.

Menin katsomaan, avasin loimesi edestä, ja pyysin sinut ylös, jollon nousit ilman ongelmia ja näin että sinulla oli kaikki hyvin, joten laitoin loimen takaisin kiinni ja lähdin. No hetken päästä kävit uudestaan makaamaan, etkä pääsyt / halunnut taaskaan nousta.


Tia soitti isälleen, et nyt on hätä. No Tian isä tuli ja nosti sinut ylos, vei taliin ja pyysi Tiaa mukaan. Ja hetken päästä tulit takaisin ja sain luvan alkaa talultaa sinua kentällä. 
Vuorottelimme tyttöjen kanssa aina välillä, sinun talutuksen kanssa, mutta minä sain talutaa sinua eniten ja kauemmin. Kerran yritit myös piahtaroida, mutta minä en antanut... 


Sitten Ell tuli, veimme sinun tallille, pidin sinun riimun-narustasi, tiukasti kiinni kuin henkeni olisi riipunut siitä ja rapsuttelin sinua, samalla sinut tutkitiin, ensin ihan tunnustelemalla ja kuuntelemalla mahaasi ja sitten sisältä, jollon minun piti luovutaa sinut omistajallesi, joka piti sinua sen aikaan. 
Sen jälken sain taas pitää ja talutella sinua, koska sinuun sattui niin että et tahtonut pysyä paikoillasi. :(

Ell sanoi että sinun olisi parasta viedä kliniikalle. Taluttelin sinua pihalla, siihen asti, kun kyytini tuli ja minun piti lähteä....


Seuraavana päivänä, kysyin messengerissä meidän tallimestarilta, kello 9.55 että joko olet kotiutunut, ja sain kieltävän vastauksen ja tiedon että olet mennyt huonumpaan suuntaan aamulla. Aloin pelätä pahinta... 

Sitten 10 47 kysyin omistajaltasi, että mikä on tilanne ja sain pahimman mahdollisen vastauksen: Aika huono...

Klo 15.03 Sain pahimman mahdillisen viestin... Olit jo poissa... 

Minun pieni hulmuharjani, kilteimmistä kiltein tamma, joka yritti aina parhaannsa, mutta tällä kertaa se ei vaan riittänyt... 

Anteeksi rakas ja kiitos kaikesta... :'(

Keinutan, kuuntelen

sut suojaan peittelen

Keinutan, myöhä on

jo kuulen aallokon

Ethän pelkää pimeää

siel on monta kynttilää

Ja viimein sun matkaan

ei pääse saattajatkaan

Yötä vasten vaikka lähdet

jatka vain vaikka on

se suuri suunnaton

Kohti valkeata rantaa

laivaan mun laulujen

sä kuljet tietäen

 Ettet pelkää enempää

siel on monta kynttilää

Ja viimein sun matkaan

ei pääse saattajatkaan

 Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää

Nuku vain jos väsyttää

vielä valvon vierellä

Ja viimein sun matkaan

ei pääse saattajatkaan

Ja lohtu on mulle

että siellä on kaikki sulle 

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Hyvästi maailman, kaunein ja ihanin suokkitamma. 

Tässä on vielä pieni muistovideo tammasta. :) 

Linkki videoon.

3.7.2013 Kesän viimeinen ratsastus kotitalilla ennen syksyä.

Keskiviikkona oli viimeinen tunti ennen syksyä. Opettaja lähtee lomalle, seisomaan koskeen ja narraamaan kaloja.

Menin Kiialla ja musta tuntuu, tänään ei mikään voi mennä pieleen. Otin pitkän raipan, jota en käyttänyt muuten kuin, huomautukseen jos pohkeesta, ei tapahtunut. Harjoittelin omaa istuntaa, mm. Jalkojen pitämistä oikealla paikalla, selän pitämistä suorassa. Kiia oli ihanan herkkä pohkeelle, vaikka vähän piti kyllä huomauttaa raipalla, että vauhti ei hyytyisi.

Tein myös käynnin ja ravin lyhentämistä ja pidentämistä, pysähdyksiä ja raviympyröitä.
Harjoittelin myös laukkanostoa ja laukan ylläpitämistä, molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Vasen puoli on yhä helpompi kuin oikea, koska mun toinen kylki menee siinä kierroksessa aina kasaan ja tälläkin kertaa se tuotti ongelman, nimittäin Kiia nosti vastalaukan pari kertaa, ennen kuin sain nostetta oikean laukan.

Lopuksi joitain kuvia tunnista.

p.s Kiitos Minnalle kuvista.

<3 <3 <3 

Missä mun oikea käsi oikein on?

On se vaan niin ihana rouva. <3 <3 <3 <3