The only time goodbye is paniful...

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

When you know, that you will never say hello again.


Meillä oli aluksi kieltämättä hankalaa, mutta kun aloin tunteamaan sinua paremmin, aloin pikkuhiljaa luottamaan sinuun ja sinä minuun.

minun ihan ensimmäinen kuvani sinusta.
Sinä osasit näyttää sen, jos jokin asia ei miellyttänyt sinua ja palkitsit moninkertaisesti, jos osasin
pyytää oikein.
Kerta kerran jälkeen, suhteemme lujittui ja uskalsin pyytää sinulta enemmän ja myös huomauttaa, jos et kuunnellut tai tehnyt pyydetyä asiaa.
Jonkin ajan kuluttua, aloin miettimään että jos voisin alkaa kisaamaan sinulla. Ajatus houkutti, mutta en ikävä kyllä päässyt kanssa niin pitkälle...


Kurkkua kuristaa, silmät vettyvät, voimat katoavat.

Tunnen olevani täysin eksyksissä, ilman sinua.
Miten tästä eteenpäin jaksan? sitä tiedä en...

En osaannut kuvitella elämääni ilman sinua. ja yht'äkkiä aiavn varoittamatta, olitkin poissa.
Mutta vaikka tuska on vasta nyt, alkanut hiljalleen turtumaan ja hengittäminen ei ole enään niin tuskallista, tiedän että kipu on aina läsnä. Sydän on vain puutunut siihen.


Mutta tiedän myös sen, että kun aikaa on kulunut tarpeeksi, niin kipu muutuu kaihoisaksi ja kauniiksi, kaipuuksi. Kipu ei ole ikuista.

14 kommenttia:

  1. Niin kauniisti kirjoitettu ja tiiän tunteen. Voimia!! <3

    VastaaPoista
  2. Mitä on tapahtunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 27. Toukokuuta, jouduin sanoman hyvästit tälle ihanalle, tammalle. :'(

      Poista
  3. Olipas kaunis kirjoitus. Hevosystävän pois meno on aina niin ikävää :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Niin on,varsinkin, kun sillä olisi ollut vielä monta vuotta jäljellä. Mutta kyllä tämä tästä hiljleen.

      Poista
  4. Joo tiedän miltä tollanen tuntuu mulle on käynnyt samalla tavalla mulle yhtä tärkeä Vuonohevosruuna joudutiin lopetamaan Rölli oli mulle yhtä tärkeä kuin Pauli sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanbasta kommentista. Toivon totisesti että Pauli elää, vielä monen monta vuotta.

      Poista
  5. Kaunis kirjoitus! Tiet eroaa, mutta vaikka jäänyttä tilaa ei sydämestä voi kukaan tai mikään täyttää, voi sitä jokin toinen hevosystävä parsia vähän pienemmäksi. Voimia!
    Luukkutoiveita:
    Lempikuvasi hevosesta
    Lempiyhteiskuvasi
    Kuva, jossa näkyy ilo
    Mielipidekirjoitus: millainen on hyvä ratsastaja?

    -Siiri
    siirixo.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Siiri. Onneksi mulla on Pauli, Salli ja noi muut. Kiitos myös noista ihanista luukkuehdotuksistasi. Kolme ekaa on niin luukussa. Toi vika ei ikävä kyllä pääse kalenteriin, mutta sen kyllä koitan kirjoittaa jossain välissä. :)

      Poista
  6. kun Eki myytiin sitä tuli kova ikävä.se oli kaunis hevonen.ja Eki oli samannäköinen kun ensimmäinen hevonen jolla pikkiksessä menin!

    VastaaPoista
  7. se tuntuu aina pahalta kun rakas eläin kuolee/ lopetetaan.mulle on käynyt niin että mun hoitsu on kuollut.eka hoitsu 3.10.2001 ja toinen 2002.
    ne olivat tosi kilttejä.

    VastaaPoista