Perjantai. Saapuminen Huittisiin, majoitus ja ensimmäinen tunti.

Heräsin aamulla klo 07:73, petasin sängyn ja vaihdoin päivävaateet, jonka jälkeen otin aamulääkkeet ja söin aamupalaksi viilin ja grillileivän. Sitten pakkasin loppuun.

Klo 10.35 lähdettiin äidin kanssa, ajamaan kohti tapaamispaikkaa, joka oli Järvenpään Jyskyn pihalle, jossa vaihdoin tavarani, sekä itseni Tarjan autoon ja lähdettiin hakemaan Eveä, jolla oli 2 isoa kassilista kamaa.
Oli siinä kiva sullominen, koska mulla ja Tarjalla oli jo omat kassit ja Tarjan auto ei oo mikään paku tai farmari.

No saatiin me lopulta, kaikki asteltua autoon jotenkin ja lähdettiin pitkälle ajoreissulle Humppilaan, jossa me pysähdyttiin syömässä.
Ruoka oli parasta ja jälkiruoka vielä parempaa. Suosittelen käymään, jos haluaa kunnon kotiruokaa. ^ ^

Ruuan jälkeen käytiin vielä hotellihelpotuksella ja lähdettiin jatkamaan matkaa Huittisiin. Perillä, käytiin kysymässä mun ja Even majoitus, ja kun se oli selvillä, niin hypättiin takas autoon ja käytiin viemässä ensin Eve omalleen ja mut sitten.

Majoituksen jälkeen mä petasin sängyn, purin osan tavaroista ja olin myöhästyä tunnilta joka oli klo 15:00 -16:00.

Menin Taysonilla, joka oli alusta lähinten, kun ihmisen mieli, vaikka mua aluksi jännittikin.Harjoittelimme ravipääty- ja keskiympyröitä, ja tervehdykseen tuloa. Poika jäi jatkamaan, vielä joten vaihdoin vain ohjat.


Lauantai.

Aamupäivän, tunnin menin Matilla, jolla en ole mennyt pitkään aikaan. (En edes muista että milloin olen mennyt sillä viimeksi.)

Mutta en jännittänyt sillä niin kuin Tauskilla. Harjoittelimme aluksi sitä, samaa eli raviympyröitä, tervehdykseen tuloa.

Ja Tarja laukkautti mua pääty-ympyrällä, molempiin suuntiin, vaikka mä en odes kisannut laukka luokassa, mutta ei se mitään, sillä Matin laukka on ihana.


Iltapäivällä Sain Tikrun, jolla meni viimeksi kesällä, leirillä ja olin mielessäni toivonut sitä. Ihanaa olla vielä näin kevyt ja lyhyt, että voi mennä, vaikka koko elämänsä, Tikrun kokoisilla poneilla.

Nyt itse tuntiin. Harjoittelin viiden ratsukon ryhmässä mm. Kulmavolteja joka kulmaan maapuomin ympäri, käynissä ja ravissa molempiin suuntiin.

Sitten tervehdykseen tuloa.

 ja keskiympyrää laukassa molempiin suuntiin.

Lopputunista kaikki harjoittelivat vielä, yksitellen radat läpi.

Sunnuntai kisat.

Mun verkka oli klo 10.30 ja olin myöhästyä siitäkin. Onneksi ehdin, sillä Tauski oli jo valmis. Mun piti vain vaihtaa pojalle ohjat ja laitaa itseni valmiiksi. Sitten odottelin vielä kolme- neljä minuuttia kunnes saatiin lupa lähteä maneesille.

Verkka oli niin kuin aina vanhassa, Kristan maneesissa ja kisat Arton areenassa.
No verkka meni muuten hyvin, mutta Tauski säikähti, kun joku meni / tuli ilmoittamatta, (viheltäen.) ovesta.

Mutta, korjasin asian sillä, että tein pariin kertaan pääty-ympyrän ovipäätyyn, jolloin poika rentoutui vähitellen. Kehuin ja jatkoin sitten heti, toiseen päätyyn, poistaen siten paineen.

Kisat menivät niin kuin oli suuniteltukin. Aluksi kun, ravailin uralla ja odotin että tuomarit olivat valmiit, niin poika säpsähti, kerran, mutta ei oli muuten ihan nätisti. Yleisöä piti vielä vähän tuijotella, mutta muuten se oli nätisti. Sitten menin kahden radan ajaksi seisomaan varikolle aidan taakse. 

Mun vuoron tulessa, menin radalle ja ravasin molempiin suuntiin. Sitten aloitin radan, joka meni todella hienosti vaikka Tauski tuijottelikin, hieman yleisöä, mutta ei muuten välittänyt. Voitin oman luokkani johon olen hyvin tyytyväinen. Ja niin oli Tarjakin. ^ ^ Kuvat (c) Erna Tanila.

Kisapaperi:

Viikon 45. Ratsastukset + kuva kolmen kuukauden takaisen kisan palkinnosta.

Ma.

Maapuomeja

Maanantaina harjoittelimme ensin kevyttä istuntaa pitkillä sivuilla, käynnissä ja ravissa. Sitten menimme kolmen maapuomin yli käynnissä ja ravissa, molempiin suuntiin.

Sitten Tarja nosti yhden maa puomin kavaletiksi, jonka menimme myös käynnissä ja ravissa. Lopputunnista leikimme Peiliä. Se oli kivaa. Minä jäin ensiksi, sitten Eve.

Pe.

Maasta -käsittelyä ja ilman satulaa humputtelua.

Perjantaina sain, ensin juoksuttaa Paulia ja tehdä maasta käsittelyä ja lopuksi ratsastaa ilman satulaa. Se oli todella, todella kivaa. ^ ^

Ensin Tarja opasti mua ja näytti miten liinaa pidettiin ja juoksutti poikaa vähän, molempiin suuntiin. Ensin Ravissa, sitten laukassa. 

Sen jälkeen oli mun vuoro. No Pauli ravasi hyvin, mutta laukka ei tahtonut nousta joten Tarjan piti hieman avustaa, mutta kyllä se sitten nousi. 

Oikea suunta oli melkein yhtä hankala, kun poika kääntyi mua kohti, mutta sitten, Tarja näytti miten hevosen saa, jatkamaan matkaa ilman juoksutuspiiskaa.

Sitten harjoittelin maasta käsin juttuja, liinan kanssa. Kuten peruutusta, pysähtymistä käynnistä ja ravista. Peruutus oli hieman vaikea, mutta kyllä se siitä alkoi sujua. 

Myös pysähdystä piti treenata, kun poni pysähtyi vähän mun ohi ja sehän ei käy. Kun käynnissä alkoi sujua, Tarja komensi mut juoksemaan hetken aikaa ja pysähtymään kuin seinään. 

Edelleenkin poika tuli ohi, joten harjoittelin vielä vähän ja hetken päästä ravista pysähdykset alkoivat sujua.

Sitten kävelin 2 kierrosta, antaen hengityksen tasaantua ja sitten Tarja otti liinan, heitti mut pojan selkään, talutti mut keskelle maneesia. 

Ensin käveltiin pari kierosta, sitten nostin ravin, yrittäen olla jännittämättä, joka oli aluksi aika vaikeaa ja huojuin vähän Paulin selässä mutta en pudonnut. Onnistuin lopulta jotenkin rentoutua.

Laukkaa en uskaltanut nostaa, joka harmittaa ihan hurjasti koska kesällähän mä sain sen nostettua, ilman mitään ongelmaa, joten mikäs nyt on? Liian pitkä tauko? Vai maneesi? Luultavasti molemmat, mutta enköhän uskalla vielä joskus. 

Lopuksi, pääsin vielä kävelee ja ravailee uralla vapaana. Loppukäynnit sain tulla taluttamaan. 

Olen tyytyväinen, vaikka en uskaltanut nostaa, laukkaa tällä kertaa.

Kuten mä kerroin jo tossa aiemmin, niin osallistuin tossa kolme, kuuta takaperin yhdessä blogissa kisaan. 

Ja tässä on nyt kuva siitä palkinnosta..

Eikö olekkin komea ilmestys.

Mä pelkäsin aluksi, et toi riimun olisi liian iso Paulille, mut Ma kun kokeilin niin, se olikin saman kokoinen kun Paulin nykyinen hoitsuriimu. Ja sopii väriltään tosi hyvin poitsulle. Kiitos vielä kerran Mimmille. En osaa vain kylliksi kiittää tästä.