Elämässäni vaikuttaneet suokit.
Suomenhevonen, tuo meidän suomalaisten, niin sanottu kansallisaarre. Ainakin hevosihmisten mielestä. Siitä on moneksi, alkuaikoinaan se auttoi maataloustöissä, puun vedossa metsässä, jopa sodassa. Nykyään kun koneet ovat korvaneet metsä- ja maataloustyöt, suomenhevonen on meidän kilpailu- ja harrastekaveri.
Joten sata vuoitaan suomen ja ja 110 vuotiaan suomen itsenäisysyyspäivän kunniaksi, päätin tehdä kuvapostauksen omassa elämässäni vaikuttaneista suokeista kuvapostauksen ja kerron lyhyesti, että missä minkäkin suomiputen olen tavannut. Huom kaikista ei ole kuvia :(
Peppi
Peppi oli punarautias suomenhevonen Seijän tallilta. Se ei ollut mikään helppo laittaa kuntoon, sillä se puri ja potki, mutta askeleet olivat miellyttävät. En mennyt Pepillä montaa kertaa, enkä oikein muista sen ratsastuksesta mitään.
Tiltu
Tiltun tapasin Huittisissa. En hirveän montaa kertaa silläkään mennyt.
Kasuri
Kasurilla menin Huittisissa aika monta kertaa, ja se oli muuten kiva, mutta se oli todella raskas edestä.
Muistan myös kisaneeni Kassulla muutaman kerran, en sijoittunut.
Missä olisimmekaan ilman sinua,
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen, märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
Venla
Venlan tapasin myös Seijan tallilla, ennen kun vaihdoin tallia. Venla oli vasta 4 vuotias ja täysin kouluttamaton?? Menin tammalla ravia ja pääty-ympyröitä.
Eki
Ekiä kokeilen kahteen kertaan, Eki oli sellainen iso karvainen tynnyri, joka ei suostunut liikkumaan ja kun sitä komensi raipalla, niin perä saattoi lentää. No ensi kerralla menin kentällä ja ruuna suostui juuri ja juuri liikkumaan ja sitten kun se sai tarpeekseen, mun komenntamisesta niin vauhti kiihtyi ja perä lensi, ihme kyllä en pudonnut. Toinen kerta ja viimeinen kerta oli maneesissa. Eki ei suostunut liikkumaan taaskaan kunnolla eteen, vaan löntysti uraa pitkin käyntiä, eikä loksauttanut korvaansakaan kun yritin saada sitä raviin.
Se teki jopa niin, että se käveli peilin eteen ja tarkasteli itseään, että: ompas siinä komea mies. Ja minä paukutan, mikä jaloistani pystyn. No Eki käveli seuraavan peilin eteen ja jäi siihen taas katselemaan itseän. Sitten se sai tarpeekseen ja lähti, perä lensi oikein komeasti, mutta minäpä pysyin selässä. Tilanteen rauhoituttua, tulin Tsrjan pyynöstä alas, ruuna liinaan ja iiikkeelle ja voi hyvänen aika kun vauhtia löytyi ja perä lensi. En enää sen jälkeen Ekillä mennyt.
Senna
Sennalla olen mennyt muutaman kerran, mutta sen askeleet eivät oikein sopineet minulle. Senna oli iso lempeä tamma. Se piti ratsastajan kyydissä, eikä välittänyt vaikka, traktori olisi tullut kesken tunnin maneesiin, se olisi tyynesti vain jatkanut hommia.
Eipä ole mulla maailmassa muita:
on taivahan katto, maantien matto ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.
Topi
Topi oli seuraava suokki, jolla ratsastin pikkupihlajassa.Topi ei ollut, mikään helppo tapaus, Mulla sillä oli aivan ihana laukka! Ravi oli epämiellyttävin askel-laji
Hopilo
Hopsun kanssa pääsin ensi kertaa kokeilemaan, ajamista. Kävin monta kertaa ajamassa Hopilolla. Oli kyllä huippu ruuna.
Helinä
Helinä oli Poni-haan piensuokki tamma, jolla oli aina kiire.
Mette
Kuva löytyy sukupostista nimella menevä tyttö.
Launtaina oli viimeinen valmennus ponihaassa. Ja aivan uudella hevostuttavuudella
Suomenhevostamma Metellä. Se oli melkein yhtä iso kuin Senna ja vauhtia kuin ponihaan Helinällä, mutta ei se mitään.
Alkukäynnit mentiin pitklin ohjin ja vaihdetin kaksi kertaa suuntaan, jonka jälkeen kootiin ohjat ja aletiin tekemään molempiin suuntiin pysähdyksiä. Ensin Mette hiipi, eikä malttanut olla paikoilaam, mutta lopulta, Se malttoi olla aloilaan kunnes pyysin sitä eteen. Sitten oli ravin vuoro.
Ravissa tehtiin molempiin suuntiin, voltteja ja pääty-ympyröitä, ravin lyhentämistä ja pidentämistä. Sen jälkeen siirryimme jälleen hetkeksi käyntiin, pitkin ohjin ja sitten kokosimme ne ja aloimme tehdä pohkeenväistöä uralla molempiin suuntiin. Vasen meni hyvin, ja oikeallekin meni paremmin kun seinä olo tukena.
Sen jälkeen aloimme nostella laukkoja käynistä. Mette nosti laukan todella hienosti, se oli isoliikeinen, mutta helppo ylläpitää. Menen laukka oli sen verran vauhdikasta että jouduin vähän väliä, tekemään voltteja ja pääty-ympyröitä, että etten olisi Peten hänässä. Metellä voisi mennä ensi vuonna.
Sulla ukkini raivasi pellot.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura,
ole hyvä, hevonen - ystäväni suomenhevonen.
Nokkis
Päivän eka tunti oli klo 18:00 ja kaikki saivat nimikko hevoset, joilla ratsastimme koko viikonlopun.
Minä sain tummanruskean suokin nimeltä Nokipoika- Nokkis. Se oli ihana.
Harjoittelin 4 muun ratsukon kanssa. Alkuverkkasimme ensin käynnissä ja ravissa pysähdyksiä, molempiin suuntiin. Jonka jälkeen nostimme kevyen ravin ja pidensimme ja lyhensimme ravia ja lopuksi saimme kokeilla laukkaa. Nokkiksen laukka on ihanan pehmeä istua.
Pihla
Pihlalla ratsastin ensi kerran 15.11
Perjantaina sain kokea jälleen uuden hevoskokemuksen, nimittäin perjantaina. Sain mennä ensikertaa Pihllalla. Ensin kävelin uralla, pitkin ohjin vaihtaen kerran suuntaa.
Sitten otin ohjat ja nostin ravin, joka oli aluksi hankalaa istua, kun Pihla ei nostellut kaikkia jalkojaan, joten lisäsin hieman vauhtia.
Ongelmia tuotti myös se että, Pihla koetti jäädä roikkumaan ohjaan ja se oli hurjan raskasta mun käsille, joten aloin houkutella sitä polkemaan paremmin alleen ja nostamaan päänsä.
Kun olin ravannut monta kertaa, molempiin suuntiin niin siirsin hetkeksi käyntiin, antaen hengityksen tasaantua. Sitten nostin ravin ja aloin nostella laukkoja.
Tähän väliin on pakko hehkuttaa et, Pihllalla on aivan mahtava laukka! Ihan luonnottoman ihanan, tasaisen äänetön laukka. ^ //// ^ <3
Vasemmalle Laukka nousi helpommin, mutta Oikeaa en saanut nousemaan, mutta sitten vaihdoin suunnan ja nostin, laukan vasemmalle.
Ja ensi Pe treenaan Su kisoihin, en kerro vielä että mitkä kisat ne on. Kerron sen lauantaina, saatte siihen asti, ensin vähän arvailla.
Karkki
Karkki tuntui heti alusta lähtien kivalta ja reipaalta, enkä jännittänyt yhtään. Alkukäyntien jälkeen vaihdoimme suunnan ja kokosimme samalla ohjat ja nostimme harjoitusravin kautta kevyen ravin, alkaen tehdä pääty-ympyröitä molempiin suuntiin.
Sitten teimme ympyrät vielä harjoitusravissa, jonka jälkeen oli laukan vuoro. Laukkaaminen hoidetiin niin, että 1 tai 2 ratsukkoa jäi uralle ja muut kävelivät keskellä.
Karkkin laukka oli ihanan taisinen, mutta ei niin tasainen kun Pihlan. Laukkasin 2 kertaa molempiin suuntiin ja oikea laukka nousi yllättävän helposti ja sain sen pysymään aika hyvin yllä. Karkkipäivä voisi olla useammin. Lopuksi me leikitiin peiliä kaikissa askel- lajeissa, se oli todella kivaa.
Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki - sinä olit konettakin luotettavampi
ystävämme, suomenhevonen.
Vinha
Köli
Riemu
Nämä kylät ovat tyhjiksi käyneet.
Ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa jääneitä,
vaan vielä on heitä – ja joku hevonen.
Salli
Veikko
Liisi
Kun kerran minä erkanen täältä,
tämän maantien päältä, elämäni talvitien liukkaalta jäältä -
haudatkaa mut hevoiseni viereen.
Saana
Peppi oli punarautias suomenhevonen Seijän tallilta. Se ei ollut mikään helppo laittaa kuntoon, sillä se puri ja potki, mutta askeleet olivat miellyttävät. En mennyt Pepillä montaa kertaa, enkä oikein muista sen ratsastuksesta mitään.
Tiltu
Tiltun tapasin Huittisissa. En hirveän montaa kertaa silläkään mennyt.
Kasuri
Kasurilla menin Huittisissa aika monta kertaa, ja se oli muuten kiva, mutta se oli todella raskas edestä.
Muistan myös kisaneeni Kassulla muutaman kerran, en sijoittunut.
Missä olisimmekaan ilman sinua,
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen, märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
Venla
Venlan tapasin myös Seijan tallilla, ennen kun vaihdoin tallia. Venla oli vasta 4 vuotias ja täysin kouluttamaton?? Menin tammalla ravia ja pääty-ympyröitä.
Eki
Ekiä kokeilen kahteen kertaan, Eki oli sellainen iso karvainen tynnyri, joka ei suostunut liikkumaan ja kun sitä komensi raipalla, niin perä saattoi lentää. No ensi kerralla menin kentällä ja ruuna suostui juuri ja juuri liikkumaan ja sitten kun se sai tarpeekseen, mun komenntamisesta niin vauhti kiihtyi ja perä lensi, ihme kyllä en pudonnut. Toinen kerta ja viimeinen kerta oli maneesissa. Eki ei suostunut liikkumaan taaskaan kunnolla eteen, vaan löntysti uraa pitkin käyntiä, eikä loksauttanut korvaansakaan kun yritin saada sitä raviin.
Se teki jopa niin, että se käveli peilin eteen ja tarkasteli itseään, että: ompas siinä komea mies. Ja minä paukutan, mikä jaloistani pystyn. No Eki käveli seuraavan peilin eteen ja jäi siihen taas katselemaan itseän. Sitten se sai tarpeekseen ja lähti, perä lensi oikein komeasti, mutta minäpä pysyin selässä. Tilanteen rauhoituttua, tulin Tsrjan pyynöstä alas, ruuna liinaan ja iiikkeelle ja voi hyvänen aika kun vauhtia löytyi ja perä lensi. En enää sen jälkeen Ekillä mennyt.
Senna
Sennalla olen mennyt muutaman kerran, mutta sen askeleet eivät oikein sopineet minulle. Senna oli iso lempeä tamma. Se piti ratsastajan kyydissä, eikä välittänyt vaikka, traktori olisi tullut kesken tunnin maneesiin, se olisi tyynesti vain jatkanut hommia.
Eipä ole mulla maailmassa muita:
on taivahan katto, maantien matto ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.
Topi
Topi oli seuraava suokki, jolla ratsastin pikkupihlajassa.Topi ei ollut, mikään helppo tapaus, Mulla sillä oli aivan ihana laukka! Ravi oli epämiellyttävin askel-laji
Hopilo
Hopsun kanssa pääsin ensi kertaa kokeilemaan, ajamista. Kävin monta kertaa ajamassa Hopilolla. Oli kyllä huippu ruuna.
Helinä
Helinä oli Poni-haan piensuokki tamma, jolla oli aina kiire.
Kuva löytyy sukupostista nimella menevä tyttö.
Launtaina oli viimeinen valmennus ponihaassa. Ja aivan uudella hevostuttavuudella
Suomenhevostamma Metellä. Se oli melkein yhtä iso kuin Senna ja vauhtia kuin ponihaan Helinällä, mutta ei se mitään.
Alkukäynnit mentiin pitklin ohjin ja vaihdetin kaksi kertaa suuntaan, jonka jälkeen kootiin ohjat ja aletiin tekemään molempiin suuntiin pysähdyksiä. Ensin Mette hiipi, eikä malttanut olla paikoilaam, mutta lopulta, Se malttoi olla aloilaan kunnes pyysin sitä eteen. Sitten oli ravin vuoro.
Ravissa tehtiin molempiin suuntiin, voltteja ja pääty-ympyröitä, ravin lyhentämistä ja pidentämistä. Sen jälkeen siirryimme jälleen hetkeksi käyntiin, pitkin ohjin ja sitten kokosimme ne ja aloimme tehdä pohkeenväistöä uralla molempiin suuntiin. Vasen meni hyvin, ja oikeallekin meni paremmin kun seinä olo tukena.
Sen jälkeen aloimme nostella laukkoja käynistä. Mette nosti laukan todella hienosti, se oli isoliikeinen, mutta helppo ylläpitää. Menen laukka oli sen verran vauhdikasta että jouduin vähän väliä, tekemään voltteja ja pääty-ympyröitä, että etten olisi Peten hänässä. Metellä voisi mennä ensi vuonna.
Sulla ukkini raivasi pellot.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura,
ole hyvä, hevonen - ystäväni suomenhevonen.
Nokkis
Päivän eka tunti oli klo 18:00 ja kaikki saivat nimikko hevoset, joilla ratsastimme koko viikonlopun.
Minä sain tummanruskean suokin nimeltä Nokipoika- Nokkis. Se oli ihana.
Harjoittelin 4 muun ratsukon kanssa. Alkuverkkasimme ensin käynnissä ja ravissa pysähdyksiä, molempiin suuntiin. Jonka jälkeen nostimme kevyen ravin ja pidensimme ja lyhensimme ravia ja lopuksi saimme kokeilla laukkaa. Nokkiksen laukka on ihanan pehmeä istua.
Pihla
Pihlalla ratsastin ensi kerran 15.11
Perjantaina sain kokea jälleen uuden hevoskokemuksen, nimittäin perjantaina. Sain mennä ensikertaa Pihllalla. Ensin kävelin uralla, pitkin ohjin vaihtaen kerran suuntaa.
Sitten otin ohjat ja nostin ravin, joka oli aluksi hankalaa istua, kun Pihla ei nostellut kaikkia jalkojaan, joten lisäsin hieman vauhtia.
Ongelmia tuotti myös se että, Pihla koetti jäädä roikkumaan ohjaan ja se oli hurjan raskasta mun käsille, joten aloin houkutella sitä polkemaan paremmin alleen ja nostamaan päänsä.
Tähän väliin on pakko hehkuttaa et, Pihllalla on aivan mahtava laukka! Ihan luonnottoman ihanan, tasaisen äänetön laukka. ^ //// ^ <3
Vasemmalle Laukka nousi helpommin, mutta Oikeaa en saanut nousemaan, mutta sitten vaihdoin suunnan ja nostin, laukan vasemmalle.
Ja ensi Pe treenaan Su kisoihin, en kerro vielä että mitkä kisat ne on. Kerron sen lauantaina, saatte siihen asti, ensin vähän arvailla.
Karkki
Karkki tuntui heti alusta lähtien kivalta ja reipaalta, enkä jännittänyt yhtään. Alkukäyntien jälkeen vaihdoimme suunnan ja kokosimme samalla ohjat ja nostimme harjoitusravin kautta kevyen ravin, alkaen tehdä pääty-ympyröitä molempiin suuntiin.
Sitten teimme ympyrät vielä harjoitusravissa, jonka jälkeen oli laukan vuoro. Laukkaaminen hoidetiin niin, että 1 tai 2 ratsukkoa jäi uralle ja muut kävelivät keskellä.
Karkkin laukka oli ihanan taisinen, mutta ei niin tasainen kun Pihlan. Laukkasin 2 kertaa molempiin suuntiin ja oikea laukka nousi yllättävän helposti ja sain sen pysymään aika hyvin yllä. Karkkipäivä voisi olla useammin. Lopuksi me leikitiin peiliä kaikissa askel- lajeissa, se oli todella kivaa.
Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki - sinä olit konettakin luotettavampi
ystävämme, suomenhevonen.
Vinha
Köli
Riemu
Nämä kylät ovat tyhjiksi käyneet.
Ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa jääneitä,
vaan vielä on heitä – ja joku hevonen.
Salli
Veikko
Liisi
Kun kerran minä erkanen täältä,
tämän maantien päältä, elämäni talvitien liukkaalta jäältä -
haudatkaa mut hevoiseni viereen.
Saana
sä et ollu Iitun aikana.se oli ihana.menin sillä kerran.
VastaaPoista