Kahden päivän My Day tallilta.

Juu kuten otsikko sanoo, tässä postauksessa, kerron kahden päivän, Ma ja Ti tallitouhuista.

Aloitetaan maanataista, jollon menin rästimään yhden tunnin.

Ennen tunteja, sain käydä tallimestarin valvonnassa ja kahden muun kaverin kanssa juoksutaa Paulin irti. Poni toimi todella hyvin ja totteli ääntä superisti. Napasin pari kuvaa, ja olen todella tyytyväinen niiden onnistumiseen ja laatuun, vaikka maneesi kellastuttikin ne ihan kivasti. mutta mitä muuta maneesilta voi odottaa?

Menin Liisillä ja ensikertaa ilman satulaa. Mua jännitti aluksi, mutta kun pääsin ravaamaan ja huomasin kuinka ihana sen ravi on ilman satulaa, niin rentouduin. Tein ravi- käyntisiirtymiä, laukkaa voisi kokeilla ensi vuonna. Meillä oli todella kivaa.

 Taidan mennä Liisillä useamminkin, satulalla ja ilman. :)

Tiistaina ennen tuntia, kävin ottamassa jouluisia kuvia kaverista ja sen poneista ja kuvailin myös molppien ponie ratsastusta.

Pääsin kaverini Adan kanssa ensi kertaa samalle tunnille. Ada ratsasti Kiialla karvasatulalla ja minä Nooralla, ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Toin satulan valkun pyynöstä maneesille, sillä Noora jatkoi oman tuntini jällkeen. 

Kun avasin satulavyön, Norppa alkoi äksyillä, mutta lopetti kun sain vyön auki. Valmentajani ottaessa, satulan pois ja lähti viemään sitä katsomon reunnalle, tamma oli ihan hämillään. :) Vielä hämileen se meni kun, valkku punttasi minut sen paljaaseen selkään. 

Tamma oli hiemän ihmeisään, mutta suostui liikkumaan, ilman sen suurempia kyselyitä. Teimme alkukäyntien aikana pysähdyksiä, voltteja. Kokeilin myös avoja ja sulkuja. 

Kun olimme kävelleet kierroksen, vaihdoimme suuntaa ja aloimme ravailla. :) Noran harjoitusravi ei ollut ehkä sieltä parhaimmasta päästä, mutta kyllä siellä pystyi istumaan kun siihen tottuu.

Hetken aikaa ravailtuamme, siirsimme käyntiin ja aloimme tekemäään pohkeenväistöjä, kääntäen keskihalkaisijalle ja aloimme tekemään väistöä uraa kohti oikealle. 

Aluksi se ei tahtonut oikein sujua, sillä pyysin Nooralta liian paljon, liian äkkiä, enkä muistanut antaa pidätettä

sisäohjalla ja suoristaa välillä. Vasemmalle ei sujunut sen paremmin. Parin yrityksen jälkeen, aloin taas muistaa, miten väistö pitikään tehdä ja sain aikaan onnistuneita pätkiä.

Kun siirryimme takaisin uralle oikeassa kierroksessa ravailemaan, V sanoi että voisimme alkaa nostella laukkoja. Olin ensin että saa nähdä nouseeko ollenkaan, mutta Nora yllätti mut jälleen kerran ja nosti heti kun olin antanut laukka-avut. Vaikka se ei pysynyt kauaan yllä, niin olin ihan tyytyväinen että se edes nousi.

Tein pieniä laukkapätkiä kerrallaan  Lopulta otin raipan, sillä Nora tiputti raviin eikä suotunutkaan nostamaan niin helposti kuin aluksi.

Laukkailimme molempiin suuntiin monta kertaa ja Noran laukka tuntui nosto, nostolta aina vaan kivemmalta. Se oli jotenkin irtonista ja isoa. Tamma selvästi nautti, kun sai vain laukata, ilman mitään muuta pyyntöä.

 Loppuravit ja tammalle kehut ja taputukset. Lopuksi otimme Adan ja hevosten kanssa yhteiskuvat.

Mitäs piditte postaujksesta, entä kuvista? Oliko ne tarpeeksi laadukaita? Kommenttia saa heittää. :)