Ikävästä sua kohtaan, sydämeni mun huutaa!! :(

( HUOM! Pauli on elossa., eli älkää pelästykö otsikkoa. ;-)  )

Näin on, vaikka tiedän että tässä ei ole enää, kuin 3- 4 viikkoa, kun pääsen takaisin tallille ja sitä, ennen pääsen monesti satulaan, niin silti se ei helpota tätä, aina vaan raastavampaa ikävää, päinvastoin. <3

Ikäväni kohde. <3  :'-(

Vaikka kesääni kuuluu paljonkin ohjelmaa, niin aina joskus kaipuu nousee pintaan, hyvinkin vahvana. Joskus taas, se ei tule esiin olenkaan. Mutta silloin kun se tulee, niin en voi pidätää ikävääni, vaan annan se purkaantua kyynelinä ulos.

Tietysti minulla on muitakin poneja ja hevosia, joilla ratsastan mutta yksikään ei vie ikävää pois, korkeintaan lieventää. tai sitten pahentaa sitä. :/

Juu, en osaa kirjoitaa hirveän hyvin, mutta ainakin yritin. Lopuksi kuvia tästä hurmurista, jonka takia riudun ikävästä: :(