4. 4. Jännitystä ja maakosketus

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Kuvituskuvia toimivat viime vuoden syksyllä otetut kuvat minusta ja Liptonista.

Sain tunnille Liptonin ja poni ei toiminut sitten yhtään. Teimme koulurataharjoitusta ja heti alkutunnista Lipto ei suostunut menemään kumpaakaan päätyyn. No ovipäätyyn sain sen kyllä menemään, kun aloin tekemään avoa, mutta peilipäädyn vasen kulma, oli liian "jännä" ja taisin itsekin jännittää, joten se lisäsi vaan ponin jännittyneisyyttä.No sain sen jotenkin menemään sinne.
Sitten aloimme tekemään pääty-ympyröitä ravissa, ja Lipto oli ihan ok. No sitten aloimme nostaa ympyrälle laukkaa ja Lipton ei taaskaan suostunut menemään peilipäädyn vasempaan kulmaan ja kun nostin laukan, niin poni kiihdytti. Lopulta saimme seurahepan ympyrä keskelle jolloin poni suostui menemään sinne jotenkin, laukan nosto onnistui hyvin vaikka poni yritti temppuilla, mutta annoin vain tomerasti pohkeita. Sitten vaihdoimme suuntaa ja ympyröitä. Menin laukaamaan ovipäätyyn ja siinäkin poni yritti jotain, mutta sain sen pidettyä.
Aloimme ratatreenit.Olin viimeinen, mikä ei haitannut, sainpa enemmän aikaa, saada ponia kuulolle. No harjoitukset meni ihan ok. Poni suostui hyvin menemään, päätyihin ja toimi muutenkin kivasti.
Kun olimme tekemässä loppuraveja, niin poni alkoi temppuilemaan vasemmalla pitkällä sivulla, eikä suostunut menemään keskikirjaimen ohi. Lopulta opettajan piti tulla taluttamaan meidät siitä.
Olimme juuri lopettaneet ja kävelimme loppukäyntejä pitkin ohjin, kun ovipäädyn kulmasta, katolta tuli loput lumet.
Kaikki hevoset ryntäsivät peilipäätyyn ja kun yritin keskittyä ohjien lyhemmäksi niin, aloin huomaamatta kallistua oikealle, kun tajusin että kohta putoan, koitin ottaa ponin kaulasta, Sain kyllä kaulasta, mutta se oli liian myöhäistä, olin jo irronnut satulasta ja tulin kaulan kautta alas, Liptonin etujalkojen eteen.Onneksi poni oli jo pysähtynyt. No ei muuta kuin ylös ja takaisin selkään. Tilanne tuli niin nopeasti, että en ehtiny edes säikähtää.
Ensimmäinen putoaminen, varmaan 10 vuoteen. No tälläistä tämä hevosharrastus on. Pudottaan ja noustaan taas ylös. Seuraavaksi yritän kertoa teille, viime viikonlopun kisakauden avajaisista.

Heippa siihen asti!


4 kommenttia:

  1. Olipa harmi, kun tipahdit! Mutta, säännöllisin väliajoin sitä kai itse kukin tätä lajia harrastaessa aina välillä muksahtaa alas. Onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään!
    Napakasti olet joutunut Liptonia ratsastamaan, mutta onneksi sait tehtävät lopulta onnistumaan ja hepan suostuteltua kaikkiin kulmiinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enemmän mua ärsytti, kun tilannetta ei saatu taltioitua... Mutta putoamiset kuuluu tähän lajiin, se on välttämätön paha. 😂😂

      Poista
  2. Onneksi ei sattunut!

    Itsekin olen tänä talvena maistellut muutamaan otteeseen maneesin hiekkaa, yhden kerran hiukan pahemmin, mutta muilla kerroilla lähinnä ego on ottanut kolauksella. Mutta tällaista se harrastaminen on, välillä tosiaan pudotaan ja noustaan ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi ei. Ja jokainen putoaa joskus. Sille ei voi mitään.

      Poista