26.6 Kuvauksissa tallilla.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017


Menin tallille kuvauksiin, mutta en kerro siitä sen enempää, sillä voisin antaa eräälle toiselle ensi kertaa kirjoitusvuoron. Mutta kerron itse ainakin tästä aamusta.

Heräsin klo 7.50 tein aamutoimet, söin aamupalan ja tyhjensin tisikikoneen. Olin pakannut jo edellisenä iltana. Käytin koiran lenkillä ja sen jälkeen söin ruuan. Seuravaksi keräsin kampeeni ja kiipesin siskon autoon ja lähdetiin ajamaan tallille. Ja tästä eteenpäin vieraileva kirjoitaja saa vuoron... Ole hyvä Pauli. <3


Heippa vaan teille tämän blogin lukijat. Täällä kirjoitelee Pauli. Kuten Jenny sanoi niin mä kerron tästä päivästä ihan omin sanoin, (hirnahduksin.) Olen yksi blogin päätähdistä!

Kaikki tietävät Jennyn, tämän blogin vakituisen kirjoittajan. Se ratsastelee mulla useasti tuolla mun kotitalilla ja on yksi mun suosikki-ihmisistä. <3  (minä: No awww, poni.😚)

No siis, olin tarhassa kun Jenny tuli mun tarhalle tervehtimässä mua. Sillä oli joki pikkulikka mukana. Sain rapsutuksia, myös kaulan kohdalta, mistä tykkään, niin paljon että pää nousee taivaaseen. Sitten Jenny kävi moikkaamassa muitakin ja lähti sitten pois vaikka, se olisi kyllä voinut jäädä mun puolesta koko päiväksi mun tarhaan.
 P. Mikä ihme kuva tää on!? miksi sä hipelöit jotain rättiponia!? M: Älä viitsi poni, toi on Loistawa, sitä paitsi se valokuvaaja halusi ottaa pari kuvaa meistäkin, ennenkun mä hain Bertin sisälle. P: Ai... no ei kai siinä mitään sitten.


*Pöyristynyt pärskähdys* M: Pauli... Sä nostat mun paidan... joten ole ihan hiljaa..  

No hetken päästä se tuli takas, kutsu mua ja näin että sillä oli mulle naru. No minä kilttinä poikana tulin portille ja J avasi portin laittoi mut naruun ja lähdetiin sitten tallia kohti.

Jenny laittoi mut karsinaan ja alkoi lakaista lattiaa, sitten tuli joku ihminen, mustan mötikän (kameran) kanssa alkean kuvata sen touhuja. Jenny kävi hakemassa kottikärryt ja alkoi siivota yhtä karsinaa.

Kun se tuli valmiiksi, se vihdoin ja viimein otti mut käytävälle, alkaen harjata mua ja se valokuvaaja otti meistä jatkuvasti kuvia. No harjauksen jälkeen, Jenny putsasi mun kaviot ja laittoi suojat.

Siiten se lähti ja joku toinen laittoi mulle satulan. Kun Jenny sitten palasi, se laittoi mulle suitset ja sitten lähdetiin kentälle.

Kentällä pahuksen paatmat hyökkäsivät heti mun kimpuun. Ne meni silmiin ja korviin ja neään, yök! Sitten mun omistaja tuli ja Jenny talutti mut jakkaran luo ja kiipesi selkään. Seisoin ihan nätisti vaikka, mua ärsyttikinne paarmat ja olisin halunnut jo lähteä liikeelle, lähdin kuitenkin vasta kun tuli pyyntö edetä.

Kävimme vielä keskellä ja Jenny sääti jalustimet, tiukensi satulavyön ja sitten aloitimme kävelemään.
Kävelimme molemmat suunnat ja hetken kuluttua, J lyhensi ohjia ja pyysi mua ravaamaan. Me tehtiin voltteja ja ravi-käynti siirtymiä ja pari pysähdystä ja peruutusta.


Pari kertaa Jenny pyysi mua ravissa enemmän eteen ja toisinaan se hidasti ravin melkein mateluksi, että melkein siirryin käyntiin.

Sitten me tehtiin myös pohkeenvistöä pituushalkaisijall sekä käynissä että ravissa. seuraavaksi Jenny siirtyi uralle ensin ravailemaan ja sitten se sai luvan nostaa laukkaa!
Niin me laukatiin pari kierrosta molempiin suuntiin uraa pitkin, ennen kuin siirytiin raviin ja jenny kevensi hetken molempiin suuntiin, ennenkuin se siirsi mut käyntiin.


Sitten kun kääyimme lopuksi kaartoon se kameranainen otti meistä vielä muutaman kuvat.


Ei kai mulla tässä muuta... toivottavasti tykkäsitte mun kavionjäljistä, täällä blogin puolella. Jenny laitaa ne kuvat, heippa ensi kertaa! kertokaa toki jos haluatte, lukea lisää mun kirjoituksita.

Juu kiitos poni. Niin kertokaa toki mitä piditte Paulin kertomasta päivästä. Vähän erillaista, kuin normaalisti. :)

Osa näistä kuvista tulivat tänne: http://ketju-lehti.fi/numerot/2017-nro-4/yhta-suurta-perhetta/
Käykääs lukemassa ja kertokaa mielipiteenne. :)

P.s kertokaa lempikuvanne.

10 kommenttia:

  1. Postauksen alku oli aika sekava. Idea oli ihan hauska, mutta sen toteutusta voisi vielä hioa, koska nyt teksti oli aika sekavaa sekä kuvia paljon, mielestäni jopa liian paljon. Myös kirjotusvirheitä oli, en tiedä oliko tarkoituksella vai ei, mutta eivät näytä lukijan silmään kovin mukavilta. Itse pidin eniten tuosta neljänneksi viimeisestä kuvasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Pahoitteuni kuvien määrästä, en oikein osaa karsia niitä. Mukavaa, että löysit suosikkikuvan :) Kirjoitusvirheet... no sanotaan että oikeinkirjoitus ei ole vahvimpa puoliani, enkä muistanut lähetää tekstiä beitalleni. ^^' pahoitteui.

      Poista
  2. Hauska idea! Kuvia oli niin paljon, että vaikea valita lempparia, mutta ainakin nro 19 oli mun mielestä todella kiva otos. :)

    Nelistelyä

    VastaaPoista
  3. Kaikki kuvat oli ihania.. Mä sain selvää sun kirjoituksesta..

    VastaaPoista
  4. Ihanat kuvat.. Kirjoituksesta sain oikein hyvin selvää..

    VastaaPoista
  5. Upea tuo lehtijuttu! :)
    Postaus oli hauskasti toteutettu, oli kiva lukea Paulinkin kirjoituksia, näitä voisi tulla toistekin! :) Postaus oli selkeä, vaikka toteutustapa oli vähän erilainen!
    Suosikkikuviani ovat nuo halikuvat tuossa postauksen loppupäässä, tosi ihania ja kivoja tunnelmaltaan! :) Värit ovat kyllä tosi ihanat jokaisessa ratsastuskuvassa.

    VastaaPoista
  6. en ole ikinä hypännyt! Tintti olis varmaan hypänny tonkin esteen.se oli semmoinen upea ratsu.hieno.

    VastaaPoista
  7. Hieno lehtijuttu! mun on yhä välillä ikävä loistetta.mut se on normaalia.se oli niin kiltti.harmi et Loiste kuoli.muuten olis kai saanu toisenkin?!

    VastaaPoista
  8. se jossa halaat sitä ponia.

    VastaaPoista