Tämä idea on jo kauan pyörinyt mielessä ja päätin nyt kirjoittaa tästä koska, mun mitta tuli täyteen! Siis, minkä ihmeen takia, rakettien myynti pitää aloittaa niin aikaisin, että ihmisten koirat ja muut paukkuarat eläimet, saavat pelätä joka ilta, ennen uuden vuoden vaihtumista!
Mun mielestä rakettien myynnin, saisi aloittaa vasta päivää ennen, sillä silloin eläimet ei kärsisi siitä kun jotkut idiootit, ei tiedä että milloin niitä raketteja saisi ampua!

Ja jos on ihan pakko ampua, eikä kestä odottaa siihen että saa ihan, tehdä sen luvan kanssa, niin voisivat mennä maalle, jonnekin korpeen ampumaan. > / \ < Olisinko liian ilkeä, jos toivoisin että joka vuosi, ennen uutta vuotta, sataisi aina ihan kaatamalla vettä? Että ne jotka ei jaksa odottaa, joutuvat odottamaan pakosta.

No joka tapauksessa, hyvää uutta vuotta kaikille!

Uusi jouluisempi ilme, joulutervehdyksen vieminen Nupulle ja pohdintoja hevosista.

Uusi jouluisempi ilme.


Juu, kuten näkyy niin tein, joulukuun kunniaksi blogini ilmeestä jouluisemman<3
Tänään kävimme Siuntiossa, katsomassa Nuppua, Seijaa ja muita hevosia<3 Tällä kertaa ei tullut itku, niin kun tuli viime kerralla, kun kävin Nupun luona<3  Ei sittenkään, kun se tervehti, mua kuin ei oltaisi koskaan erossa oltukaan<3   Mut jotkut hevoset, tai oikeastaan kaikki, ovat sellaisia että kun ihminen tulee niille tutuksi, kun tämä viettää aikaansa sen seurassa, muutenkin kuin ratsastaen, niin ne muistavat tämän vielä vuosienkin päästä.
Eivätkä ne kanna kaunaa, vaikka et kävisikään kuin kerran vuodessa tervehtimässä niitä.
Annoin Nupulle kokonaisen omenan ja kaksi palaa porkanaa. Minä olin ottanut aiak ison porskanan, jonka jaoin Nupun ja kahden muun hevosen kanssa.

Joillakin ihmisillä voi olla useita suosikkihevosia ja jollain on vain yksi tietty, mikä on tärkeä asema ja paikka sydämessä. En oikein osaa sanoa miten ja miksi, juuri Nuppu on mun sydämessä se ykkönen.
Kai sen takia, koska se on niin hellyttävä, ja kiltti luonteeltaan. Tai sitten sen takia, koska se oli minun ensimmäinen iso ratsu ja tulin sen kanssa hyvin toimeen, vaikka se olikin joskus oikukas, niin siitä huolimatta rakastin sitä ja rakastan yhä edelleen.


Ja aika moni sanoo että ex-ravurista ei saa ratsua, niin minäkin olen todennut, että näin ei ole. Nupustakin näkee, että se nauttii ratsuna olemisesta ja sain myös huomatta että, se rakastaa esteiden hyppäämistä ja puomien yli ravaamista. Että Kyllä se puoliverinekin, osaa vaikka mitä jos vain kokeilee. ^ ^

Saatan päästä ehkä taas ratsastamaan, sitä ensi vuonna kesällä. Se olisi todella mukavaa.
Seija kertoi myös, että Nuppu osaa jo kulkea peräänannossa. Sitäkin olisi kiva kokeilla.
Sain myös ilokseni huomata, että lähteminenkään ei ollut enää niin kova paikka kun vuosi sitten.
Kai se johtui siitä että tiedän että Nuppu ei häviä sieltä mihinkään. Se on vasta 11, joten sillä on vielä monen monta vuotta ratsuna elettävänä.


Tein myös, uuden videon. Tällä kertaa aiheena on minun ja Nupun tarina.

Lunta, lunta ja vielä kerran lunta! ja kaikkea muuta :-)

Vihdoinkin se tuli! Nimittäin lumi! Saa ihania valoisia kuvia, eikä tarvitse rämpiä kurassa ja sohjossa.
Ja saa kokeilla uusia talvivarusteita. Uusia lämpimiä ratsastuskenkiä, joissa ei ole nauhoja ja paksuja ratsastushanskoja. Mutta asiasta kukkaruukkuun, sillä olen onnistunut tekemään ensimmäisen Musiikkidiaesitykseni! Löysin sattumalta koneeltani Windows Movie Makerin ja tein sillä pienen kuvaesityksen minusta ja Paulista. Se ei ole mistään hienoimmasta päästä, mutta se on alku.

Tässä on pari uusinta, kuvaa musta ja Paulista. Ja niiden alla se mun video. Kuvista iso kiitos Minnalle!

Voittoisa viikonloppu Huittisissa!

Olin syyskuussa 38 viikolla, viikonloppuna Huittisissa kisoissa, äidin ja meidän koiran kanssa. Me menimme Huittisiin jo torstaina ja majoituimme omaan asuntoautoomme. Perjantaina tuntini alkoi kymmeneltä ja sinne osallistui varmaan neljä itseni lisäksi. Harjoittelimme hevosen pitämissä muodossa ja pään kääntämistä sisäänpäin kulmissa. Teimme sellaista tehtävää, missä teimme ravivoltin pitkän sivun keskelle ja nostimme sen jälkeen nurkassa laukan ja laukkasimme toisen pitkän sivun. Iltapäivällä harjoittelimme kaikkien ohjelmat läpi. Minä treenasin käynti-ravilaukka ohjelmaa, mikä meni, muuten hyvin, mutta laukkaympyrät eivät onnistuneet, enkä pääsyt kunnolla kulmiin, C-päädyn molemmissa nurkissa olevien ns. turvahevosien takia, mutta en ollut ainoa jotka ne häiritsivät. Tauski oli hienosti, eikä se edes välittänyt, vaikka työkoneet melusi ihan maneesin takana. Hieno Tauski!

~ ~ ~  Kisapäivä. ~ ~ ~
Käynti- raviohjelmaan osallistui niin paljon ratsukoita, että ryhmä piti jakaa kahteen luokaan. A ja B. Käynti- ravi- laukkaohjelman verkkaassa, laukkasin yksin uralla molempiin suuntiin ja tein laukkaympyrät molempiin päätyihin.

Verkkat ja kisat

Lauantaina verkassa Tauski oli oikein reipas ja kuuliainen. Se ravasi lopulta kulmiinkin ilman, että hirveän paljon pyysin. Mun piti olla tarkkana, sillä meijän lisäksi maneesissa oli verkkaammassa yhtä aikaa kuusi ratsukkoa, mutta onnistuin väistelemään ja hakemaan itselleni oman tilaa.
Käynti-ravi-laukkaohjelma meni hyvin, vaikkakin laukkaympyrät jäivät hieman pieniksi ja ravi olisi voinut olla jälleen kerran reippaampi, mutta niistä huolimatta voitin jälleen kerran, näkövammaisten suomenmestaruuden, jonka olen voittanut myös 2010. Tulin myös kolmanneksi Cup-kilpailussa. 
 

Tässä hieman tunnelmia kisojen jälkeen.

         Oikealta vasemalle: ylpeä valmentaja ja tämän oppilaat. Minä olen lyhyin porukasta. ^ ^

Palkintopöytä.

Sijoitusten odotelua.